AJATUKSIA ELÄMÄSTÄ

Hiihtoloma on lopuillaan, joten päätin jakaa ajatuksiani lomasta. Ensinnäkin tein ennen lomaa havainnon, että lomat on sijoitettu yllättävän hyvin kalenteriin, sillä itse ainakin huomaan, että voimat alkaa loppu tai toisin sanoen "alkaa olla loman tarpeessa", sitten katsoo kalenteria ja huomaa, että ensi viikolla lomaillaan.  Pidän lomasta, sillä silloin saa rentoutua ja olla tekemättä mitään. Yleensä lomalla luen kirjoja, katson tv:tä (sillä en sitä arkena paljoa katsele) ja vietän aikaa perheen kanssa. Kaikelle tälle yleinen sana on varmaankin vain "nautiskelen". Lomassa itselläni on kuitenkin yleinen ongelma, pitää relata ja jossain vaiheessa se on mahdotonta. Kun lomaa on mennyt vähän aikaa, sitä alkaa kaivata takaisin tanssisaliin ja kouluun (kyllä, pidän koulusta ja välillä jopa kaipaan sinne).  Tällä lomalla meni neljä päivää, että sain palauduttua kunnolla (eli, että pääsin taas kävelemään niin ettei reisiin satu), mutta heti viidentenä pä

1 💛Tästä päivästä tulee hyvä päivä💛 Aloitan aamuni ajattelemalla ensimmäisenä: "Tämä päivä tulee olemaan hyvä!" Jostain syystä kun niin ajattelee, päivästä tulee yllättäen hyvä. Aamu lähtee hyvin käyntiin ja kun virkistyy niin onkin helpompi ajatella positiivisesti.  2. ☂Auringon ei tarvitse paistaa aina☂ Toisaalta on hyvä muistaa ettei aina tarvitse olla hyvä päivä. Aurinko paistaa aina sateen jälkeen. Jos on huonompi päivä, ei kuitenkaan saa ajatella että: "Tänään on huono päivä, en jaksa edes yrittää." Aina kannattaa yrittää ja huonosta päivästä voi tulla jopa hyvä päivä jos kiinnittää huomion positiivisiin asioihin. 3. 💚Nauti💚 Muista nauttia elämän pienistä rauhallisista hetkistä. Itse olen aamuihminen ja nautin hiljaisesta talosta ja heräävästä maailmasta. Koulussa on ihanaa huomata, kun alkuun on rauhallista ja jossain vaiheessa käytävät kuhisevat ystävyksiä kertomassa juttujaan toisilleen. Nautin jopa kävelymatkasta bussipysäkiltä

Aivan kohta vaihtuu vuosi ja juuri siksi aion nyt kertoa, minkälaisia tavotteita ja lupauksia teen uudelle vuodelle. Mielestäni on hyvä olla aina jonkilainen tavoite, jota sitten työstää tietoisesti tai tietämättään, mutta kuitenkin on se tavoite joka voi olla avain johonkin uuteen oveen jonka kautta pääsee sitten lähemmäksi unelmiaan. 1 tavoiteltavan arvoista Ensimmäinen tavoitteeni on, olla itselle armollisempi. Sitä osaa aina välillä olla todella ankara, huomaamattaankin. On hyvä opetella ajattelemaan, että tärkeämpää esim. hyvän koenumeron sijaan on oma terveys ja hyvät yöunet.  2 tavoitteista tavoittein Toinen tavoite on oppia luottamaan itseensä paremmin. Koska jos ei luota itseensä voi olla omien unelmiensa tiellä ja sitä mä en halua olla. Aion tehdä täysillä just mun omalla tyylillä asioita. Aion nauttia siitä kuka mä oon ja mitä mä teen. Ihan sama mitä muut ajattelee. Itseensä luottaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. 3 ja sitten ne loput tavoitte

Aloin haaveilla jostain aivan vieraasta ja uudesta asiasta. Äitini on pitkään sanonut, että olisin hyvä näyttelijä. Olen aina ohittanut tuon kommentin, koska ei minusta mitään näyttelijää voi tulla. No kuitenkin on käynyt niin, että kiinnostukseni teatteria kohtaan on kasvanut. Nyt olen miettinyt, että ehkä äitini on oikeassa ja minusta voikin tulla hyvä näyttelijä. Äitini on ennenkin oikeassa. Joskus kun olin pienempi hän sanoi, että minä pitäisin katutanssista. Sanoin tuolloin ettei se ole minun juttuni, nyt kuitenkin harrastan sitä ja pidän siitä. Miksei äitini olisi nytkin oikeassa. Olen pitkään ollut varma että minusta tulee isona tanssinopettaja ja koreografi. Nyt kuitenkin tuohon on tullut muutos, minulla on yksi vaihtoehto lisää. Minusta voi tulla näyttelijä. Näyttely ja tanssi kulkevat mielestäni käsi kädessä. Tanssissa on hyötyä näyttelemisestä ja näyttelemisessä on hyötyä tanssista. Siispä aion hakea johonkin harrastelija teatteriryhmään, jos en tänä vuonna, niin sitten

Tänään mietin mun ystäviä. Mulla on paljon kavereita, mutta olen onnellinen, että voin kutsua osaa heistä ystävikseni. Ystävällä ja kaverilla on mielestäni eroa se, että ystävälle voi kertoa sellaisia asioita joita ei kaverille halua välttämättä kertoa. Olen huomannut lähi aikoina kuinka ihmeellistä on se, miten nopeasti jostakin itselle ennen läheisestä ihmisestä voi tulla yhtäkkiä niin vieras ja puolestaan ihan tuntemattomasta ihmisesta voi tulla todella läheinen. Kun aloitin lukion, tunsin ryhmästäni yhden ihmisen. Emme olleet tämän ihmisen kanssa hirveän läheisiä, mutta nyt hän on minulle todella tärkeä. Sen lisäksi sain nopeasti uusia ystäviä. Rakastan heistä jokaista. En ymmärrä miten se, kun tulee kouluun ja näkee omat ystävänsä, voi saada ihmisen niin onnelliseksi. He ovat siinä ja kuuntelevat minun tyhmiä juttuja. He tukevat jos romahdan. He kannustavat ja auttavat. Jos jotkut asiat ovat menneet tunneilla ohi, he selittävät niitä käytävässä ja demonstroivat niitä nii

Tänään mulle tuli tunne, että haluan kirjoittaa. Kävelin sateessa ja tunsin märät, kylmät pisarat ja kuulin niiden äänen. Sen kuunteleminen rauhoitti mut. Tunsin, että kaikki on hyvin. Vaikka välillä tuntuu siltä, että elämä on täydessä kaaoksessa, niin lopulta kun pysähtyy ja hengittää syvään, sitä huomaakin kuinka onkin asioita, jotka ovat hyvin. Ei kaiken tarvitse ihan aina olla hyvin. Tottakai on päiviä tai viikkoja tai kuukausia, jopa vuosia, kun asiat on sekaisin. Mutta kannattaa muistaa, että silloinkin on jokin asia, joka on hyvin ja se pienen pieni asia voi antaa huomattavasti voimia ja jossain vaiheessa muutkin asiat järjestyy sillä asioilla on tapana järjestyä.   Eräs mulle tärkeä ihminen kertoi, että heikkous ja sen tunnustaminen on vahvuutta. En ollut koskaan miettinyt sitä. Mun mielestä piti pysyä vahvana ja eräs hyvä tapa siihen oli pärjätä yksin, omien asioiden kanssa. "Kasvattaa muuri," sanoin minä. Muuri jonka takana olla suojassa. "Kun ei kerro